Ollessani Helsingin nuorisovaltuustossa 17-vuotiaana vuonna 2014 nostin valtuutettujen kesken keskusteluun asian, jonka olin huomannut koulupolkuni varrella. Representaatio homoseksuaaleista tai transsukupuolisista puuttui oppikirjoista täysin. Se oli itse asiassa puuttunut aina myös saduista ja lasten- sekä nuortenkirjoista. Muistan, että kaupunginvaltuutetut, jotka tapasimme, ottivat huomioni hyvin vastaan ja pitivät asiaa tärkeänä.
Kun joku nuori tekisi saman, voisi hän pahimmillaan saada (oikeisto-)poliitikolta wokettajan ja mädättäjän leiman.
Tarkoitus oli lähteä edistämään monimuotoisuuden näkymistä ylipäänsä Helsingin kaupunkin toiminnoissa, mutta organisatorisista syistä tuo ei ollut oikea kanava edistää asiaa. Näin siis kymmenen vuotta sitten. Tänä päivänä, kun joku nuori tekisi saman, voisi hän pahimmillaan saada (oikeisto-)poliitikolta wokettajan ja mädättäjän leiman.
Kun nyt mainitsin woken, niin otan siihen vähän kantaakin. Surullisinta tänä päivänä on todellakin se, että pitkään jatkunut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö on kohdannut jyrkän vasta-aallon. Anti-gender -liikehdintä on äärioikeiston internet-yhteisöjen likakaivoista sekä yhdysvaltain konservatiivikristityistä piireistä liikkelle lähtenyt ajatusmalli, jossa perinteiset seksuaali- ja sukupuoliroolit nähdään ainoana mahdollisena olemassa olevana vaihtoehtona.
Sinänsä ei ole mitään uutta, että taantumukselliset tahot ja liikkeet eivät hyväksy monimuotoisuutta, mutta tällä kertaa jokin on toisin.
Sinänsä ei ole mitään uutta, että taantumukselliset tahot ja liikkeet eivät hyväksy monimuotoisuutta, mutta tällä kertaa jokin on toisin. Yhdysvalloissa olemme jo nähneet, kuinka taantumuksellinen ja konservatiivinen oikeisto luikertelee valtion hallintoon ja instituutioihin tekemään yhdenvertaisuutta rapauttavaa työtään. Viimeisimpänä karuna esimerkkinä tietysti Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi sekä kirjaimellinen Project 2025 -politiikkaohjelman toimeenpano (BBC, 2025) ensimmäisistä tunneista alkaen virkaanastujaisten jälkeen.
Se tulee olemaan taistelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta.
Huolissaan on syytä olla, mutta lamaantua emme saa. Kova vasta-aalto tarvitsee vielä isomman hyökyaallon ja se tulee olemaan taistelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien puolesta. On nimittäin niinkin, että Yhdysvalloissa kirjaroviot ovat jo alkaneet. Määräykset ovat lähteneet laukalle. Julkisista materiaaleista pitää poisaa de facto listoja sanoja, jotka viittaavat yhdenvertaisuuteen, luokkatietoisuuteen, ilmastopolitiikkaan, moninaisuuteen jne. lista jatkuisi loputtomiin. USA:n hallinto pyysi myös Helsingin yliopistoa poistamaan tällaisia sanoja stipendi-ilmoituksistaan (Huvudstadsbladet, 2025).
On syytä keskittyä erittäin hanakasti siihen, että Suomessa jo päätään esille nostaneet poliitikkojen oppikirjavainot eivät pääse leviämään maassamme laajemmalle. Kasvatus- ja opetusinstituutioiden ja alan ammattilaisten riippumattomuus ja asiantuntijuus tulee turvata erityisesti silloin, kun politiikan kentällä lähdetään esittämään perättömiä väitteitä opetuksesta ja hyökkäämään räikeillä verbaalisilla kielikuvilla koululaitosta kohtaan.
Kaikenlainen syrjintä, vaino ja kiusaaminen tulee olla ehdottoman tuomittavaa ja kiellettyä koko maassa.
Korostan vielä, että kaikessa politiikassani tulen keskittymään siihen, että vähemmistöjen edustajilla on turvallista ja hyvä olla lapsesta vanhukseksi saakka. Kaikenlainen syrjintä, vaino ja kiusaaminen tulee olla ehdottoman tuomittavaa ja kiellettyä koko maassa.