Mistähän aloittaisin?
Vuonna 2021 koin ensimmäisen mielen romahduksen, kun löysin itseni sängyn pohjalta ajattelemassa, että ehkä tästä elämästä ei tulekaan mitään ja minä en ole minkään arvoinen. Olin sairastunut ahdistuneisuushäiriöön ja keskivaikeaan masennukseen.
Vuonna 2024 tuosta oli kulunut aikaa kolme vuotta, kun romahdin taas. Tällä kertaa puhuttiin jo vaikeasta masennuksesta ahdistuneisuushäiriön kanssa. En tunnistanut itseäni enää laisinkaan. Nyt asiat ovat onneksi jo paremmin.
Miksi apua tuppaa saamaan vasta silloin, kun lähtö on jo lähellä?
Menemättä sen enempää siihen, miksi minä sairastuin, on mielestäni tärkeää keskittyä siihen, miksi apua on niin vaikea saada? Miksi apua tuppaa saamaan vasta silloin, kun lähtö on jo lähellä? Missä kohtaa poliitikkomme sivuutti mielenterveyden häiriöiden räjähdysmäisen kasvun? Ja sen sijaan, että asiasta oltaisiin julistettu hätätila, työryhmä olisi ryhtynyt toimiin ja kriisi olisi taklattu, päätettiinkin leikata palveluista yhä enemmän ja enemmän.
Luulisi tässä talouskeskeisessä kapitalistisessa yhteiskunnassa poliitikkoja kiinnostavan, että mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat arviolta 11 miljardia euroa vuodessa. Eli karkeasti viidessä vuodessa menetetään kokonaisen vuoden valtion budjetin verran rahaa mielenterveyskriisin hoitamattomuuteen.
Koska yritän elää niin kuin opetan, en kuitenkaan laita taloutta paasaukseni keskiöön. Minusta olisi ainakin erinomaisen hienoa, jos valtiovalta pystyisi pitämään huolen siitä, että heidän kansalaisensa eivät kärsi niin laajasti mielenterveyden häiriöistä. Kun puhumme siitä, että haluamme sujuvampaa ja huolettomampaa arkea kaikille, niin kyllä minä väitän, että mielenterveys ja sen hoito on suuressa osassa tässä projektissa.
Itse olen jo pitkään ajanut esimerkiksi 6 tunnin työpäiviä samalla palkalla, jotta ihmiset voisivat paremmin ja olisivat aikaansaavempia töissä.
Mielenterveys ja sen hoito ei ole pelkästään terapiaa. Mielenterveyden kokonaisvaltainen hyvinvointi koostuu siitä, että ihmisellä on perustoimeentulo kunnossa, hänen tarvitsemansa palvelut ovat helposti saatavilla ja töissä olevilla on työyhteisö, jossa huomioidaan myös mielen hyvinvointi työjärjestelyissä. Itse olen jo pitkään ajanut esimerkiksi 6 tunnin työpäiviä samalla palkalla, jotta ihmiset voisivat paremmin ja olisivat aikaansaavempia töissä.
Päihteidenkäyttöön liittyvän stigman purkamisen aika on viimeistään nyt.
Päihde- ja mielenterveyspalvelut kulkevat tiukasti rinnakkain siksi, että useiden päihteiden käytöstä seuraa yleensä jonkintasoisia mielenterveyden häiriöitä. Emme voi puhua mielenterveyspalveluista ilman päihdepalveluita. Päihteidenkäyttöön liittyvän stigman purkamisen aika on viimeistään nyt. On täysin ymmärrettävää, että ennen on ajateltu, että päihteistä on päästävä kokonaan eroon ennen kuin voi saada hoitoa mielenterveyden häiriöihin. Tänä päivänä tuo tieto ei kuitenkaan enää päde, vaan ihmistä pitää hoitaa kokonaisvaltaisesti. On se niinkin, että terveellä mielellä pääsee helpommin eroon päihteistä.
Haluan myös korostaa tässä yhteydessä, että kannatan ehdottomasti huumeiden käyttöhuoneita sekä huumeiden käytön ja hallussapidon dekriminalisointia. Sota huumeita vastaan käydään lopulta ainoastaan laillistamisen ja tarpeellisten päihderiippuvaisten tukipalveluiden tarjoamisen kautta. En itse käytä huumeita, mutta alkoholia silloin tällöin kyllä.