Viesti kasvatuksen ammattilaisilta — opettajilta, hoitajilta, sosionomeilta ja koulunkäynninohjaajilta — on selkeä. Jaksaminen on äärirajoilla. Nuoret voivat pahoin, resurssit eivät riitä kaikkien auttamiseen ja työntekijät uupuvat. Se viestien määrä, mitä olen saanut vastavalmistuneilta opiskelutovereiltani, jotka ovat saaneet ensimmäisen kunnon kosketuksen työelämään, on järisyttävä. Suurin osa kokee loppuunpalamisen merkkejä jo ensimmäisinä kuukausina.
On tietysti tavallista, että työuran alussa stressi ja pelko korostuu, kun haluaa onnistua työssään hyvin. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, että yksin painittaisiin vaikeiden ajatusten ja tunteiden kanssa, ei. Monilla on työyhteisön vankka tuki. Kysymys on siitä, että työympäristön muutokset ja eettinen stressi vuosien saatossa kiristyneiden resurssien paineeessa lamaannuttaa sekä uusia työntekijöitä että kokeneempiakin konkareita. Omaa ammattiaan kasvattajana ei tunnuta saavan hoidetuksi näillä pelimerkeillä, mitä valtio ja kunnat tarjoavat, ja se lisää monilla mielenterveyden ongelmia.
Oma ideani koulusta on paikka, jossa lapsen on hyvä olla.
Oma ideani koulusta on paikka, jossa lapsen on hyvä olla. Siellä on turvallisia aikuisia, kavereita, lämmintä ruokaa, leikkiä, tutkimista ja oppimista. Ympäristö, jossa on hyvä kasvaa. Tähän ideaan ei kuulu suuret ryhmäkoot, loppuun palaneet aikuiset, riittämättömät tukitoimet tai kiusaamisen villaisella painaminen.
Olen aina ihmetellyt sitä, miksi Suomi päätti leikata 2010-luvulla niin paljon juuri koulutuksesta (ks. myös Etla). Miksi keskustaoikeistovoittoiset valtuustot ympäri Suomen kiristi niin paljon vyötä, että menetimme laadukkaan ennaltaehkäisevän varhaiskasvatuksen ja peruskoulun tuomia etuja, jotka varmistivat hyvinvointimme ja tasa-arvoistuvan yhteiskuntamme.
Leikkaamalla lapsiltamme, leikkaamme tulevaisuuden hyvinvoinnista sekä pienistä tärkeistä toivoistamme, joiden avulla rakennamme yhä parempaa maata.
Olen valmis puolustamaan erittäin hanakasti varhaiskasvatusta ja koulutusta, jos saan luottamuksen päättää yhteisistä asioistamme valtuustoissamme. Lasten ja nuorten hyvinvointi sekä heidän turvallinen ja huoleton arkensa, ovat äärimmäisen tärkeitä valtiomme, alueidemme ja kuntiemme tehtäviä. Leikkaamalla lapsiltamme, leikkaamme tulevaisuuden hyvinvoinnista sekä pienistä tärkeistä toivoistamme, joiden avulla rakennamme jatkossa yhä parempaa huomista kaikille.
