Todistamme mielestäni tällä hetkellä silmiinpistävää sivistyksen ja demokratian alennustilaa. Sivistys on laajempi käsite, kuin älykkyys tai osaaminen. Se on kokonaisvaltainen termi kaikelle sille, miten toimimme ihmisinä itsellemme ja toinen toisillemme.
Muistan lapsena, että äiti puhui sydämen sivistyksestä. Opin sen olevan sellaista sivistystä, joka yltää myös niihin ihmisiin joita en tunne. Eli, että vaikka emme tuntisi jokaista ihmistä, voimme silti näyttää heille sydämen sivistystä olemalla ystävällisiä, tarjoamalla apua ja kohdaten iloisesti ja hyväksyen myös tuntemattomia.
Vain sivistyneet ihmiset voivat järjestää sivistyneen demokraattisen yhteiskunnan.
Miksi sivistys ja demokratia kulkevat niin olennaisesti käsi kädessä? Mielestäni demokratiaa ei voi olla olemassa tai sitä ei voi toteuttaa ilman sivistystä. Vain sivistyneet ihmiset voivat järjestää sivistyneen demokraattisen yhteiskunnan.
Nykyään koen jatkuvasti, että olemme menettäneet jotakin olennaista, jolla saisimme sivistyneen demokratian toimimaan. Koen, että olemme jatkuvassa lamaannuksen tilassa, jossa haemme aivoillemme pikavoittoja milloin kissavideoista ja milloin merkityksettömistä kulttuurisodista, jotka leimahtelevat iltapäivälehtien palstoilta sosiaaliseen mediaan ja siellä velloviksi kohuiksi, joilla ei ole mitään tai on vain vähän tekemistä demokraattisen yhteiskunnallisen keskustelun kanssa.
Kun valeuutiset ja -media otti jalansijaa mediakentällä 2010-luvulla, lähinnä Facebookin avustuksella, saimme todistaa vierestä, kuinka moni tuntemamme ihminen vajosi niiden lietsomaan vihaan ja rasismiin. Vaihtoehtoiseten medioiden sisällöt, joiden tekijät eivät olleet siis sitoutuneita journalismin ohjeisiin, eivät pelkästään olleet täynnä perättömiä väitteitä ja yliampuvia johtopäätöksiä, vaan ne onnistuivat nakertamaan niihin hurahtaneiden ihmisten luottamusta perinteisiä medioita kohtaan.
Jäin miettimään, oliko meillä alkujaankaan mitään laajaa sivistysyhteiskuntaa olemassakaan?
Syntyi valtava määrä väärällä tiedolla höystettyjä kaninkoloja, joihin yksi kerrallaan kansalaisia upposi kuin veitsiä sulaan voihin. Jäin miettimään, oliko meillä alkujaankaan mitään laajaa sivistysyhteiskuntaa olemassakaan? Ehkä luulimme niin, koska peruskoulumme oli niin menestynyt projekti ja pärjäsimme PISA-tuloksissa. Missä emme kuitenkaan pärjänneet kovin hyvin, oli lasten ja nuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus ja osallisuuden eri muotojen ymmärtäminen.
Tänä päivänä meidän on entistä helpompaa vain kuluttaa sisältöä ja omaksua toisten levittämiä mielipiteitä ennemmin kuin lukea, perehtyä ja ajatella itse.
Oliko koulutusjärjestelmämme traumat Pirkkalan papereista kouluneuvostoihin sekä Suomen poliittisen historian repivät taistelut synnyttäneet niin ison haavan, että loimme huomaamattamme koulutusjärjestelmän, joka ei itse asiassa kehittänyt laajemmin demokratiataitoa, mediakriittisyyttä, aktiivista kansalaisuutta tai muita tärkeitä kansalaistaitoja? Tänä päivänä meidän on entistä helpompaa vain kuluttaa sisältöä ja omaksua toisten levittämiä mielipiteitä ennemmin kuin lukea, perehtyä ja ajatella itse.
Jossain on kansakuntamme kuollut kulma, jossa piilee demokratian asettuminen suureen vaaraan. Yhdysvalloissa taistelu demokratian puolesta on jo alkanut.